Tiina Lehikoinen, Tommi Musturi, Ossi Somma
9.8.-23.8.2024 MUUTILA – Knuutilan kartanon navetta
Nokialainen kotiseutuyhdistys Siuro-Seura on kunnostanut Knuutilan kartanon entisen navettarakennuksen päätyyn taidegalleria Muutilan, jonka näyttely Muuttuvia maisemia esittelee Ossi Somman, Tiina Lehikoisen ja Tommi Musturin kuvallisen kerronnan tapoja käsitellä menneen ja tulevaisuuden kietoutumista toisiinsa. Pohjavireen näyttelylle luovat yhteiskunnalliset ja maailmanpolitiikan murrokset, joiden kehikkoon henkilökohtaiset ja paikalliset kohtalot asettautuvat. Muisti, ajattelu, kieli ja kuva synnyttävät yhteistä kulttuurista perintöä, jonka varassa kulloisinakin aikoina ymmärrys maailmasta ja sen usein ennakoimattomista tapahtumista hahmottuu.
Taiteilijat kuitenkin muistuttavat töillään kuinka muisti on luonteeltaan aina valikoivaa ja kuinka sitä myös tietoisesti rakennetaan erilaisiin yhetisöllisiin ja vallankäytön tarpeisiin. Tämän vuoksi on syytä kriittisesti pohtia minkälaisia tarinoita tunteemme ja mielikuvamme kulloinkin määrittävät muistamisen arvoisiksi ja mistä tarpeista historiallisia tapahtumia kulloinkin tulkitaan. Menneen ymmärtäminen ja siitä oppiminen luovat edellytykset elämän tärkeimmille valinnoille tulevaisuudessa.
Näyttelyn taiteilijat ovat asuneet ja työskennelleet Siurossa jo vuosia, heistä pisimpään Nokialla syntynyt taiteilijaprofessori Ossi Somma (1926-2021). Hän perusti jo 1960-luvun alussa Penttilän kylän vanhan kansakoulun puitteisiin ateljeekotinsa ja loi vähitellen sen pihapiiriin ja lähiympäristöön nimeään kantavan Ossi Somman veistospuiston. Kirjailija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoinen (s. 1982 Juuassa Pohjois-Karjalassa) ja hänen puolisonsa sarjakuvataiteilija ja kuvataiteilija Tommi Musturi (s. 1975 Ruovedellä Hämeessä) muuttivat 2019 Tampereelta Siuroon, mistä he löysivät työtilat vanhan myllyn valssaamosta. Tommi Musturilla on työtilansa kupeessa maankuulu pieni kirjakauppa Stuff, joka keskittyy pienkustantamoiden julkaisuihin, erityisesti sarjakuvaan, runouteen ja filosofiaan.
Ossi Somman yhteiskunnallisesti kantaa ottavissa veistoksissa, grafiikassa ja ympäristöteoksissa ovat erityisesti sodan ja asevarustelun vastaiset ja ympäristön tuhoon liittyvät teemat toistuneet runsaan viidenkymmenen vuoden ajan. Hänen halunsa kyseenalaistaa vallitsevia historiantulkintoja ja kulttuurisia sankari-ihanteita juonsi oman perhepiirin kokemuksista ja tapahtumista: Hänen isänsä oli jäänyt 18-vuotiaana punakaartilaisena sotavangiksi keväällä 1918. Isän kertomukset vankien marssittamisesta jäivät lapsen mieleen: ”Väsyneet ammuttiin matkan varrelle. Vankileirillä saatettiin herättää keskellä yötä ja ottaa summamutikassa esimerkiksi joka kymmenes mies rivistä ja viedä ammuttavaksi.” Isän veljeä ei hänen oma äitinsä enää tunnistanut tämän vapauduttua Tammisaaren vankilasta, ja pahasti nälkiintynyt nuori mies kuolikin pian, koska elimistö ei sopeutunut yht’äkkiseen ruokaan. Punakaartilaisten lääkintäavustajana ollut äidin sisar sai hänkin kuolemantuomion, mistä hän kuitenkin pelastui vetoomusten ansiosta. Itse Ossi Somma joutui jatkosodan loppuvaiheessa 18-vuotiaana asepalvelukseen, mutta vältti täpärästi rintamalle joutumisen sodan päättyessä 1944.
Erään avainteoksensa, Viimeisen ratsastajapatsaan, ensimmäisen version Somma luonnosteli suorittaessaan jatko-opintoja 1966-67 Repin-instituutissa silloisessa Leningradissa. Sarjan suurikokoinen pääteos syntyi 1973 palaneen työtilan hiiltyneistä hirsistä ja laudoista Siuron kodin pihapiiriin. Teos hankittiin sittemmin Nykytaidemuseo Kiasman kokoelmaan Kansallisgalleriaan, ja Valtion taideteostoimikunta on valattanut sen myös pronssiseksi versioksi 1989 Vantaan poliisi- ja oikeustalon edustalle Tikkurilaan.
Tiina Lehikoisen taiteen tekemisen eri muotoja läpäisee kuvan ja sanan jatkuva vuorovaikutus. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa sekä kuvataiteita Aalto yliopistossa Helsingissä, mistä kummastakin hän on valmistunut taiteen maisteriksi. Hänen lyyristä aforismia sisältävä esikoisteoksensa Sitruunalumilyhtyjä (2008) palkittiin vuoden aforismiteoksena. Ensimmäisen romaaninsa Punelman hän julkaisi 2022, viimeisimmän runoteoksensa Mutta armo on kukka joka laulaa tänä vuonna. Taidenäyttelyissä hän on esitellyt kuvataideteoksia, visuaalista runoutta ja tekstiteoksia Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2008 lähtien.
Teksteissään Lehikoinen koettelee lajien välisiä konventioita paitsi yhdistämällä erilaisia kerronnallisia lajeja myös luomalla vahvoja visuaalisia mielleyhtymiä. Ekspressiivisen kuvallisen ilmaisun vahva yhteys ruumiillisuuteen linkittyy feministiseen taiteen traditioon. Fyysinen ilmaisu sekä tuttujen asioiden ja historian linjojen uudelleen konseptoinnit purkavat vakiintuneita merkityksiä odottamattomalla tavalla, ja niistä syntyy otollisia näkökulmia myös oman aikamme vastaaviin teemoihin ja vakiintuneisiin tulkintoihin esimerkiksi luokasta, sukupuolesta tai siitä, mikä on niin kutsuttua normaalia.
Tommi Musturi on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia sarjakuvataiteilijoita, jonka töitä on julkaistu 1990-luvulta lähtien noin 20 kielellä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomen Sarjakuvaseura ry myönsi hänelle vuoden 2011 Puupäähattu-palkinnon.
Musturin teosten lähestymistavat korostavat muistamisen logiikan epälineaarisuutta ja episodimaisuutta, Innoituksen töihinsä hän saa mitä erilaisimmista lähteistä – milloin kulutus- ja kertakäyttökulttuurin kliseistä ja populaarikulttuurista, milloin saduista, mytologioista tai Raamatusta.
Musturin viimeisin suuri urakka, Future-sarjakuvakirja, julkaistiin tänä vuonna kansainvälisenä yhteispainatuksena seitsemällä kielellä. Teos pohjaa samannimiseen sarjakuvalehteen, jota Musturi julkaisi englanninkielisenä vuosina 2018-2023. Kirjaksi koottuna Future on surrealistis-psykedeelinen taidonnäyte, joka sisältää eri sarjakuvatyyleillä piirrettyjä itsenäisiä tarinoita ihmiskunnan mahdollisista tulevaisuuksista.
Vaikka viime aikojen sodat ja pandemia muokkasivat lopullisen kirjakokonaisuuden alkuperäisiä käsikirjoituksia dystooppisemmaksi, se ei tarjoa vain yhteen suuntaan viittaavia ennustuksia, vaan lukuisia horisontissa häilyviä mahdollisuuksia. Niiden joukossa ihmisen omien toimien tuottamat tuhot ja maailmanlopun enteet ovat toki päällimmäisinä, mutta mahdollisuuksien rajoissa on myös tieteiskirjallisuudesta tuttuja utopistisia vaihtoehtoja. Onnellisetkin loput olisivat vielä ulottuvillamme, jos ihmiskunnan muisti paranisi ja viisaat valinnat voittaisivat.
Marketta Haila, kuraattori
Näyttelyn järjestäjät: Kulttuuriyhdistys Ossi Somma ry, Siuro-Seura ry. Vapaa pääsy.